Ylläpitäjien haukiretken ajankohdaksi valikoitui 17 – 20.11.

Sopivasti olikin saapunut talvi! Jo perinteeksi muodostunut reissumme oli todella vaakalaudalla.
Päätimme kuitenkin yhdessä katsoa tämä kortti loppuun, oli sitten jäitä tai ei.

Tällä kertaa maltti oli valttia, pääsimme intoa puhkuen haukia jahtaamaan.

17.11. Stadin Pöörd ja Limppu hyökkäsivät kohti kalapaikkoja hyvinkin varhain. He laskivat matkan siten että joutaisivat vielä kalaan saman päivän aikana.

Lapin sekä Pirkanmaan osasto lähti liikkeelle paljon myöhemmin treen rautatieasemalta.
Auto oli tuossa vaiheessa niin täynnä että mietittiin jo kuka modeista jätetään kotiin.

Aikahan ei autossa kulu mitenkään joten saimme ajan kulumaan kivasti häiriten stadin jannuja.
Stadin rymysakki kun pääsi mestoille oli ramppien arpominen inasen hankalaa, suurin osa vahvassa jää peitteessä.
Siitä huolimati pojat vesille pääsivät.

Taisipa siinä kulua jopa 5 minuuttia kun Toni ilmoitti että jerkkiin puree ja kalaa tuli jonkin verran.

Painostimme jätkiä ottamaan ruokahaukia mukaan joista sitten teemme maittavaa saflkaa koko köörille.

Pirkanmaa/lappi jaosto saapui myös mökille ja havahduttiin heti ankeaan jää tilanteeseen joka esti veneen laskun mistään lähialueelta.
Meitähän tuollainen ei tietty lannista mutta olisi se ollut mukava laskea veneet ihan vierestä.

Stadin päädyn pojat saapuivatkin jo tuossa vaiheessa mökki rantaan ja iloksemme saimme huomata että ruokahaukia oli tullut mukavasti mukaan.
Master Chef Salonen kääri hihat ja alkoi siinä suolet roiskuen fileoida kaloja. Kalat jääkaappiin ja eikun illan viettoon.

18 päivä perjantai.

Aamu alkoi sarastamaan ja siinä herätessäni mahdollisimman ärsyttävään DUBSTEP tyylin musikkiin aloin keittelmään sakille sufeeta.
Kenelläkään ei särkenyt päätä, by the way…

Aamupalaa ja palaveria.
Strateginen sota suunnitelma oli ensimmäistä kertaa hiukan erillaisempi. Jokainen venekunta päätti lähteä täysin eri suuntiin, eri tyyppisiin mestoihin jotta saataisiin kartoitettuja haukien olinpaikkoja laajemmaltikin.

Keli oli suhteellisen hirveä, ainakin meille koska kenelläkään ei ole mitään 8m seegelboottenia.
Tuuli näytti ennusteen mukaan jotakin 6-7m/s mutta todellisuudessa oltiin lähempänä kymmentä. TUULTA PÄIN!

Venekunniksi valikoitui Pertti/Toni, Mikko/Mikko, Jyri/Janne. Ennakkoasetelmien mukaan Pöörd tulisi skalppeeraamaan kaikki koska onnistumisia muilla reissuilla on tullut mahtavasti. Lisämainintana sellainen seikka että meillä piti olla käytössä vain 2 venettä mutta saimmekin 3:nen käyttöön. 3:een veneeseen ei vain valitettavasti riittänyt sitten haavia… Jyrin/Jannen veneeseen.

Kalahan oli ihan kivalla purulla. Pääosin kaikki kalat tulivat tyynestä. Tuulisia puolia ei oikein voinut edes kalastaa koska ankkuri ei pitänyt mitenkään. Olosuhteet oli kaikin puolin hyvät vaikkakin vesi oli hivenen matalalla.

En nyt tarkalleen muista miten koko köörillä homma meni, mutta sen tiedän että Ketola oli jo 3 kalaa kiskonut ylös siinä vaiheessa kun muilla oli joko 1 tai 0.

Omassa vavassa nytkähti ihan hetkeä myöhemmin +4kg kala joka valikoi itselleen Neonbaitsin HK värityksellä olevan shädin.
Tuossa vaiheessa muilla veneillä oli myös kappaleita jonkin verran tullut.

Jatkoimme Jannen kanssa hiukan syvemmän reunan pieksentää.
Välihuomioksi sanoisin että vesi oli todella kirkasta sekä n. 2 asteista.
Pienet lahdet olivat kaikki jäässä.

Itsellenihän koko kausi on ollut hauenkalastuksellisesti äärettömän huono. Tuo +4kg kalakin lämmitti jo niin kovasti mieltä että reissu oli sillä jo onnistunut.

Muualta veneistä tuli viestiä että kalaa on mutta pääosin pientä. Jannella oli tuossa vaiheessa jo 7kpl haukia, isoimpana n. 4kg kala.

Sitten nytkähti  oma vapani kohtuu kivasti ja vastarikin pysähtyi kuin seinään. Tiesin että kyseisellä paikalla on tavattu isohkoa kalaa.
Paikka tyyppihän on pienen sisälahden ( jossa lahnat kutee keväällä ) suuaukon tuntuma.

Kala ei ollut millään tavoin yhteistyöhaluinen vain meni aika kovastikkin vedenlämpöihin katsomatta. Kala tuli pintaan jolloin mielessäni kiljahdin!
Joko nyt? Oisko? Voiko olla ?

Kuroimme haavia kunnes tajusimme että ei ole, ei ole haavia jumalauta!
Yritin vapakädessä napata kalaa mutta ei onnistunut jolloin Janne nappasi kalan lockiin ja sitä kautta suoraan ikea säkkiin.
Kala oli meidän mielestä valtava! Tärinästä ei omalla kohdalla tullut loppua, aikuisten oikeesti olin ihan shokissa.

Kala punnittiin sekä mitattiin. Uuden PB:ni mitat olivat 109cm ja 9.8kg WUHUU! High faivia lyötiin veneessä riemuiten. Olihan tästä ilmoitettava myös muille modeille ja sama kiljunta kuului jokaisessa viestissä. Kalahan tietysti tuli Neonbaitsin HK shädillä!
Pikku breikki kalastukseen pohdintaa, mietintää ja fiiliksestä nauttimista.

Homma jatkui samaan tapaan mutta kalaa ei enää niin tullutkaan. Keli oli äitynyt kamalaksi.
Jannen kanssa siirryimme siäslahtiin joista tuli muutamia tärppejä ja itselle harmittava karkuutus. Jannekin tunsi jonkun isomman torpeedon puraisen mutta varovaisia olivat tärpit selkeästi.

Siirryimme paikkatyypistä aivan toiseen. Saarien välikkö jossa paljon saaliskalaa, pieni virta, kirkas vesi ja kalliota.
Oli kyllä hiljaista… Vettäkin alkoi sataa ihan huolella.
Taisin siinä Jannelle mainita että olishan se nyt yksi iso kala jerkilläkin otettava. Siiman päähän Hämy spessu jerkki.

En tiedä mikä oli vialla kun oma vapani kumarsi taas! Kamala tärppi! Meinasi lähteä vavat ja kaikki lapasesta.
Sanoin Jannelle että tämä ei tule täältä… Löysäsin jarrua kun kala lähti liikkeelle. Kalalla oli hirmuisesti virtaa! Veneen ali, ohi ja vaikka mitä temppuja oli tällä kaverilla repertuaarissa.

Kala tuli pintaan jolloin tajusimme että ei tämä voi olla totta. Soon iso!! Kalalla kopukut hiukan huonosti, toinen miltei silmässä ja suussa vain yhdellä haaralla ja tietty väkäsetön koukku.

Janne empimättä tässä kohtaa otti kalan taas kerran lippariin ja siitä suoraan säkkiin. Vene ei meinannut tuossa kohtaa pysyä paikoillaan kun tuuli oli niin kova. Kala oli minusta todella tuhti ja veikkasin että nyt tais toistamiseen mennä enkat.
Punnituksessa huomasimme heti että kala on lähempänä metriä kuin 110cm mutta painoa kalalla oli silti bulkattuna 9.7kg.
Molemmat kalathan näytti vaa`ssa yli 10kg lukemia mutta säkki siitä miinustettuna kalojen painot jäivät sopivasti alle 10kg.
Ei oikeasti käynyt mielessäkään että harmin paikka kun se kymppi ei mennyt nyt sitten… Olin niin täpinöissäni! Elämäni huikein kalapäivä tähän mennessä. Toisille venekunnille ilmoitettuani alkoi armoton kuittailu fisuista sekä tietty pienet onnittelut.

Tuon kyseisen paikan vierestä vielä 5-6kg hauki joka irtosi siiman mennessä potkuriin.

Päätime lähteä pois koska keli oli jopa hiukan vaarallinen. Muille veneille emme ilmoittaneet ja siellä oltiin jopa hiukan hätäännytty. Mutta rannasta ilmoitimme olevamme jo möksällä.
Salosella ja Kulmalalla oli kans hiukan tiuekmpi paikka kun huomasivat että selkääpä ei ylitetäkkään. Vene ylös lähimmältä rampilta ja eiku kohti mökkiä.

Saldoja en taas muista mutta ei ne nyt mitään huikeita olleet. Itselle 3 ja Jannelle 8. Muille venekunnille jotakuinkin 5kpl/vene.

19 Lauantai.

Keli oli muuttunut ja ainakin ensihetkistä vesillä totesimme että huonompaan suuntaan.
Kalaa ei tule… Ei sitten mitenkään. Porukka oli taas hajanaisesti vesillä, venekuntia  myös hiukan rukattiin.

Jannen ja Jyrin venekuntaan taisi kokopäivän saldoksi jäädä 4kpl fisuja, joista Janne sai 3kpl. Tärppejä oli mutta sellaisia saparoa imeviä.
Sitten puhelimeen tulikin kuva jossa selkeästi oli Kulmalan oma jerkki jedulla kotelossa. Kuva oli sen verran hämäävä että ei siitä oikein kokoa osannut hahmottaa.

Hetkeä myöhemmin tulee viesti että Kulmalan uusi ennätys on 8.8kg 105cm omalla jerkillä!! Huikeeta.
Siinä läheteltiin Mikolle onnen toivotuksia jokaisesta veneestä ristiin rastiin, sitten ilmeni että Koomikollahan oli hyvä päivä muutenkin, +8kg +6kg ja +5kg omalla jerkillä, mahti juttu!  Kaikilla muilla perus puikkoa ja Kulmalan Mikon  kipparille Tonille tyylipuhdas MP.

Salosella ja Pertillä myös äärettömän haastava päivä. Tärppejä joo mut ei mitään isoja ylös. Pertti jäi harmittavasti metristä ihan muutamalla sentillä, mutta ilo oli silti herrasta havaittavissa.

Siitä sitten mökille saunomaan ja viettämään pikkujoulua. Tip tap.

20 Sunnuntai.

Sovittiin että heti kun aamulla herätään aletaan oikein porukalla siivoamaan mestoja jotta päästään tekemään vielä pikainen pisto.

Sunnuntaista ei jäänyt oikein muuta kerrottavaa kuin että Jylle MP, Toni MP, Janne MP…. Tylyä oli huomata että vaikka osa olosuhteista onkin kondiksessa ei se aina kaloille riitä.

Kahdelle modelle enkat joten reissu on meidän mittakaavalla suksee.
Tästä onkin hyvä luoda katse kohti kevättä ja uusia suunnitelmia.

Kiitos ja anteeksi.