Haukea perholla

Hauen perhokalastuksen suosio on kovassa kasvussa ja yhä useampi ”virppamies” löytääkin itsensä vesiltä perhovapa kädessä. Itsellä perhovapa alkoi kulkemaan mukana 90-luvun viimeisinä vuosina ja lopullinen hurahtaminen lajiin tapahtui vuonna 2008. Tämän jälkeen hyrrä- tai haspelisetti on ollut haukivesillä äärimmäisen harvoin edes mukana. Tässä artikkelissa koitan käydä läpi niin välineistöä kuin tekniikoitakin, kuin myös avata syitä omaan tekemiseen. Paikkoihin en tässä sen enempää keskity, koska jokaisen omat paikat toimivat myös perholla.

Välineet

Isot perhot ja usein tuuliset olosuhteet asettaa käytettävälle välineistölle omat vaatimuksensa. Liian kevyillä välineillä heittäminen on tuskaista, kun taas liian rajuilla välineillä kalojen väsyttämisestä katoaa hauskuus ja miehestä lähtee pitkän päivän aikana mehut. Sopivat välineet hauen perhokalastukseen löytyy luokista 7-10.

Vavat

Parhaiten hauen kalastukseen sopivat 7-10 luokkaiset ja 8-9 jalkaa pitkät suhteellisen kokotoimiset vavat. Nykyisin suosituimpia ovat ”ysiysit” eli 9 luokkaiset ja 9 jalkaiset vavat. Erityisesti veneestä tai rannalta kalastaville 9 ja 10 luokkaiset vavat ovat toimivimpia, kun taas kelluntarenkaasta kalastaville myös 7 ja 8 luokkaiset vavat ovat huomioitavia vaihtoehtoja. Nämä kevyemmät vavat on hyvä valita nopeatoimisista saltwater -sarjoista ja mahdollisesti varustaa luokkaa raskaammalla siimalla. Raskaampi siima paitsi kääntää paremmin, myös rauhoittaa vavan toimintaa, tehden isojen perhojen heittämisestä miellyttävämpää.

Kelat

Kelalta ei haukihommissa ihmeellisyyksiä vaadita. Varmatoiminen jarru ja laajakehäinen puola ovat kuitenkin ominaisuuksia, joita arvostan. Laajakehäisellä kelalla siimojen sisään kelaus käy nopeasti ja isomman kalan kanssa jarrullekin on käyttöä. Sopiva kela tasapainottaa vapaa, tehden setistä mukavan käyttää. Kelalle tulisi myös mahtua heittosiiman lisäksi jonkinverran pohjasiimoja.

Siimat

Heittosiimaksi tulee ehdottomasti valita hauen kalastukseen tai isojen perhojen heittämiseen suunniteltu siima. Vääränlaisella siimalla touhusta ei tule mitään. Hitaasti uppoavat intermediate siimat ovat loistavia yleissiimoja, joilla pärjää lähes kaikissa olosuhteissa. Lisäksi kannattaa hommata myös kelluva ja nopeammin uppoava siima. Hyviä siimoja haukihommiin on esimerkiksi: Rio Pike/Musky, Vision Big Daddy ja Big Mama, sekä Airflo 40+ Sniper.

Perukkeet

Perukkeeksi riittää 1 – 1,5 metriä 0,50 – 0,70 millistä monofiiliä ja siihen liitetty 40 – 50 senttimetriä pitkä puruperuke. Liian pitkä tai liian ohut peruke ei jaksa kääntää isoja perhoja heiton lopuksi, kun taas mainittua paksummat perukemateriaalit on hankalia solmia.

Perhot

Maailma on pullollaan erilaisia hauen kalastukseen soveltuvia perhomalleja, pienistä 10 senttisistä aina jättimäisiin, jopa 50 senttisiin, jatkeperhoihin. 17 – 22 senttiset perhot on kuitenkin käyttökelpoisimpia ja suhteellisen helposti heitettäviä. Isommat perhot on todella epämiellyttäviä heittää, eikä niillä saa yhtään sen isompia kaloja kuin normaalin kokoisilla sudeilla. Toimivia malleja on erilaiset Deceiverit ja keinokuituperhot, sekä pintureista surffilaudat ja popperit.

 

 

Kalastus

Seuraava osio pohjautuu omiin ja kalakaverien mieltymyksiin, eikä todellakaan ole absoluuttista faktaa, vaan toimii pikemminkin ohjenuorana.

Kelluntarenkaasta

Tämä on se itselle rakkain tapa kalastaa haukea perholla. Lähes äänettömästi liikkuvalla renkaalla pääsee lähelle kaloja, jolloin pitkien heittojen tarve vähenee. Kirkasvetisillä paikoilla näkee usein kalojen lähtevän vasta viime hetkellä pakoon. Olenpa ollut todistamassa tilannetta, jossa valtava hauki on hyökännyt renkaan alta perhon kimppuun, kaverin tarkastellessa perhon uintia. Pienellä harjoittelulla rengas on myös helppo pitää tuulessakin paikoillaan, joten paikkojen kalastaminen tarkasti on huomattavasti helpompaa kuin veneestä. Itse tykkään kalastaa paikat läpi todella tarkasti ja todella lyhyillä heitoilla.

Tähän mieltymykseen vaikuttaa useampikin asia; Lyhyillä heitoilla perhot on helpompi toimittaa tarkasti haluttuun paikkaan, esimerkiksi kaislassa olevaan poteroon tai harvan tynkäkaislan sisälle. Pidemmillä heitoilla tarkkuus kärsii, jolloin heitot jää herkästi vajaaksi, menee pitkäksi, tuuli vie heittoa sivuun jne. Toinen seikka joka on vaikuttanut omaan lyhyiden heittojen suosimiseen, on keskittyminen. Pitkillä uitoilla kalastajan keskittyminen herpaantuu herkemmin, kun odotettua ottia ei kuulu. Tehokas uittaminen ja tärppien havaitseminen heikentyy oleellisesti ja lisäksi uiton päätteeksi aloitetaan suoraan seuraava heitto, eikä malteta pitää sitä viimeistä stoppia. Mahdolliset seurailevat kalat jää tällöin saamatta, vaikka se viimeinen perhon pinnassa lilluttelu olisi saattanut saada kalan pinnan pettämään. Lisäksi lyhyemmällä siimalla tärppien havannointi ja tartuttaminen paranee, johtuen pienemmistä siimapusseista ja joustoista.

Lyhyillä ja tarkoilla heitolla kalastaminen vaikuttaa myös oleellisesti omiin välinemieltymyksiin. Kalastan renkaasta suurelta osin 7 luokkaisella vavalla. Ainoan poikkeuksen tekevät nopeasti uppoavat siimat, joita on mukavampi käyttää järeämmällä kalustolla. Lyhyet heitot lisää merkittävästi heittojen määrää pitkän päivän aikana, ja kevyt 7 luokkainen setti rasittaa kättä huomattavasti vähemmän kuin raskaampi 9 tai 10 luokkainen. 7 luokkaisista saltwater -vavoista löytyy myös riittävästi potkua suurimmankin hauen tehokkaaseen väsyttämiseen. Suurimmat haukeni olen saanut kevyemmän pään vavoilla ja väsytysajat on jäänyt lyhyiksi, yhdenkään kalan kanssa en vavalta ole enempää voimaa jäänyt kaipaamaan.

Eteneminen kelluntarenkaalla on hidasta ja tämä tulee ottaa huomioon kalapäivää suunniteltaessa. Suosittelen valitsemaan ennalta 2 – 3 paikkaa, jolloin paikkaa vaihdettaessa säästyy arvokasta kalastusaikaa. Jos kalastetaan esimerkiksi kahta vierekkäin olevaa lahtea, on rengas helppo kantaa selässä seuraavalle paikalle, kun taas pidemmät siirtymät on hyvä tehdä autolla. Mielestäni yksi loistava etu veneestä kalastukseen verrattuna on se, että pitkän kevätpäivän aikana jopa 100 kilometrin siirtymät on mahdollisia, vaikka mereltä sisävesille tai toisin päin. Saa suorittaa veneellä…

Veneestä

Veneestä kalastus tuo omat etunsa kelluntarenkaaseen tai rannalta kalastukseen nähden. Paikkoja ehtii käymään päivän aikana läpi huomattavasti enemmän ja muutamien kilometrien siirtymät taittuu minuuteissa. Lisäksi merellä ja järvillä pääsee myös ulompana oleville paikoille, jotka ovat kelluntarenkaasta kalastavalle saavuttamattomissa. Koska veneellä kalojen lähelle pääseminen on vaikeampaa, heittojen pituuksia pitää kasvattaa. Pidemmälle heitettäessä kevyemmistä välineistä loppuu puhti kesken ja heittäminen on tuskaista.

Veneestä kalastan lähes täysin 10 luokkaisella vavalla, jolla perhon toimittaminen pidemmälle onnistuu tuulisemmissakin olosuhteissa. Veneestä kalastaessa käytän aina hitaasti tai nopesti uppoavia siimoja, paikan ja olosuhteiden mukaan. Tällä pyrin kompensoimaan veneen liikkeen, tuulen ja virtauksien aiheuttaman siimapussin kokoa. Siimapussit vaikeuttavat tärppien havannointia ja kalojen tartuttamista oleellisesti. Ajelehtivasta veneestä kalastettaessa ongelma on suurimmillaan, mutta ankkuroidustakin veneestä kalastettaessa tuuli ja veden liike muodostavat helposti ison siimapussin kelluvalla siimalla ongittaessa.

Koska paikkojen kalastaminen veneestä ei ole yhtä tarkkaa renkaaseen verrattuna, kannattaa tapahtumia antaneet paikat kalastaa ainakin pari kertaa läpi ennen seuraavalle tontille siirtymistä.

Rannalta/kahlaten

Eteläisellä merialueella ja Saaristomerellä kalastaville rantapaikat on todella kortilla. Jyrkät rantaprofiilit ja pehmeät pohjat tekevät rannalta kalastamisen lähes mahdottomaksi. Pohjanmaan rannikolla, järvillä ja joilla kalastaville taas kalastettavaa aluetta riittää jopa kilometri tolkulla. Välineistö kannattaa valita olosuhteiden ja omien mieltymysten mukaan, kelluvien siimojen ollessa kuitenkin lähes ehdoton valinta. Syvempiä joen monttuja kalastettaessa myös uppoavat siimat on kova sana. Kahluuhousut ja siimakori on rannalta kalastavalle loistavia apuvälineitä. Kahluuhousuilla kalastettava alue ja heittotila kasvaa huomattavasti, heittämisen ollessa mukavampaa ja vaivatonta. Siimakori taas tuo heittoihin lisää pituutta ja helppoutta. Vedessä makaava siima paitsi jarruttaa heittoa, myös sotkeutuu herkästi vedessä oleviin kasveihin, kiviin ja oksiin. Lisäksi hyvä reppu kuuluu rantamiehen ja -naisen varusteisiin. Tarvittavat apuvälineet, perhot ja eväät kulkevat kätevästi mukana. Reppua valittaessa kannattaa katseet kääntää kalastukseen ja ulkoiluun tehtyihin malleihin. Vyötärölenkillä varustetut mallit vähentävät hartioille tulevaa kuormitusta ja vettä hylkivillä pysyy mukana kulkevat kamppeet kuivana.

Vuodenajat

Vuodenajat vaikuttavat niin perhojen ja välineiden, kuin myös paikkojen valintaan. Kalat eivät kalenteria katso ja vuodet ei ole veljekset, joten kausi kannattaa jakaa olosuhteiden, ei kalenterin, mukaan. Lisäksi Suomi on pitkä maa ja paikat sekä kalojen käytös vaihtelee paljon. Kauden voi ainakin etelässä kuitenkin jakaa neljään osaan.

Kevät

Keväällä tarkoitan ajan jaksoa jäiden lähdöstä kutuun, merialueella. Kevät on monessa mielessä hankalaa aikaa hauen kalastajalle. Kylmä mutta jatkuvasti lämpenevä, sulamisvesien ja leväkukintojen samentama vesi, sekä lähestyvä kutu vaikeuttavat kalastusta huomattavasti. Sopivaan ikkunaan osuva kalastaja voidaan kuitenkin palkita upealla kalalla, jopa useammalla. Omia mahdollisuuksiaan voi kuitenkin kasvattaa käymällä niin paljon kuin pystyy, kuin myös paikan ja käytettävän tekniikan valinnalla.

Ensimmäisiä jäistä vapautuvia paikkoja ovat ulkosaaristo ja säännöstellyt joet. Vaikka sisäsaaristossa ja järvillä on vielä pilkkijäät, voivat nämä alueet tarjota uskomattoman hienoa kalastusta. Kylmästä kankeat kalat käyvät hitaalla, joten pienetkin lämpötilaerot voivat ratkaista onnistumisen ja MP-reissun. Kelluvat siimat ja hidas uitto pitkillä pysytyksillä kerää eniten tapahtumia. Varsin usein kalat löytyy matalasta, tynkäkaislan sisältä. Kevyet perhot, joita pystyy leijuttamaan pitkään paikoillaan, ovat tähän hommaan omimmillaan. Tällaisia malleja ovat esimerkiksi Bulkhead- ja muddlerpäällä varustetut deceiverit. Tämän tyyppiset perhot myös ohjautuvat kaislaan törmätessään sivuun, joten kaislatärpit jää vähemmälle. Vedet ovat tähän aikaan usein myös todella kirkkaita, joten kalan otin pääsee myös usein näkemään.

Kevään edetessä sisä- ja välisaariston paikat aukeavat ja vedet lähtevät myös kunnolla lämpeämään. Tämä tuo mukanaan samentuvat vedet, mutta myös sen lyhyen tankkausjakson ennen kutua. Tämä hetki voi paikasta ja olosuhteista riipuen kestää parista päivästä useampaan viikkoon. Lyhytkin lämpöaalto voi katkaista alkaneen tankkauksen ja käynnistää kudun. Tämä toimii myös toisin päin ja kylmärintama tuulineen voi saada jo kutuun valmistautuvat kalat uskomattomaan syöntihurmokseen. Tähän aikaan vuodesta kannan aina mukana kahta settiä, toinen kelluvalla tai slow intermediate siimalla ja toinen nopeasti uppoavalla siimalla varustettuna. Hidas uitto katkoineen on edelleen valttia, mutta toisinaan perhon pitää lähes pyyhkiä kalan naamaa kiinnostuksen herättämiseksi.

Kevätkauden maksimoimiseksi kalastajan kannattaa aloittaa ensimmäisenä aukeavilta paikoilta, ja jäiden sulaessa siirtyä sisemmälle saaristoa. Kun nopeimmin lämpeävillä paikoilla kutu käynnistyy, on taas aika siirtyä saaristovyöhykettä ulospäin, etsien hitaammin lämpeäviä alueita.

Kesä

Kesän jaan kahteen jaksoon, alkukesä kudusta suunnilleen juhannukseen ja loppukesä helteiden päättymisestä vesien selkeään viilenemiseen.

Alkukesän hauen kalastus on hauskaa, lämpeävä vesi pistää kaloihin vauhtia ja ruoka maittaa. Kudusta palautuvat kalat myös pyöristyvät hyvää vauhtia, mahojen ollessa turpeana saalista. Hauen kudun jälkeen ahvenet, kuhat ja useat särkikalat saapuvat samoille alueille häähuoneisiin, joten hauella on mistä valita. Kaloja kannattaakin etsiä kutualueiden välittömästä läheisyydestä. Lämpeävän veden myötä kalojen aineenvaihdunta kiihtyy ja vauhti kasvaa voimien palautuessa. Tämä tuo kalastajalle riemua kappalemäärien ja kalojen tappeluhalujen myötä. Siimoina erilaiset uppoavat piuhat alkavat tuomaan paremmin tapahtumia ja perhoille saa antaa vauhtia, pysäytyksiä kuitenkaan unohtamatta. Heinäkuun helteiden myötä veden lämmöt nousevat hauelle epämiellyttäviin lukemiin, etelässä. Pohjoisen onkimiehille ja -naisille ja reissaavalle kalastajalle koittaa kauden kovimmat viikot. Kalat hyödyntävät koko lyhyen kasvukauden ja kalastus voikin olla uskomattoman hienoa. Etelässä on syytä jättää hauet rauhaan ja antaa perheelle sekä ystäville aikaa… tai lähteä vaikka ahvenen ja kuhan perään. Särkikalojakaan ei kannata unohtaa, sillä monet lajit tarjoavat hienoja hetkiä ja haasteellista kalastusta.

Loppukesä ja alkusyksy ovat upeaa aikaa haukea perholla tavoitteleville kalastajille. Hiljalleen viilenevät vedet tuo isommatkin kalat taas kalastajan ulottuville, ja tankkaus tulevaa talvea ja sukutuotteiden valmistusta varten käynnistyy. Tämä jakso on mielestäni pintakalastuksen parasta aikaa. Erilaisiin pinnassa polskiviin ja roiskiviin perhoihin tulevat tärpin tuo visuaalisen lisän kalastukseen. Väkivaltaiset iskut tuo suunnatonta hupia pienempienkin kalojen kanssa, suurhauen mykistyttävistä tärpeistä puhumattakaan. Kalat iskevät perhoihin vauhdilla ja toisinaan hyppäävät samalla ilmaan. Matalassa vedessä pääsee usein myös näkemään lähestyvän aallon ennen räjähtävää ottia. Toisinaan saa nauraa ja toisinaan miettiä tosissaan kalsareiden vaihtoa. Huikeaa puuhaa. Myös syvät tuulikaislat ja vitaikot tarjoavat tähän aikaan hienoa kalastusta, joskin hauskuudessa hävitään melkoisesti. Tehokkuus onkin toinen juttu ja mahdollisuus super vahvoihin suurhaukiin on todellinen. Uppoavat siimat ovat paikoillaan näillä alueilla.

Syksy

Alkusyksyn rinnastan pitkälti kesäkalastukseen. Varsinainen syyskausi alkaa veden lämpötilan tippuessa alle 10 asteeseen. Lahtien suualueet ja tuulikaislat keräävät tässä kohtaa eniten kaloja, pussinpohjien aika koittaakin vasta myöhemmin. Perhoja kannattaa alkaa uittamaan maltillisempaa vauhtia ja stoppeja pidentäen. Samalla nopeimmin uppoavat siimat voi pitää mukana lähinnä varavaihtoehtona. Kelluvilla siimoilla uitettuihin perhoihinkin alkaa tapahtumia kertymään, mutta hitaasti uppoavat intermediate siimat on varmin valinta. Vesien jäähtyessä alle viiden asteen koittavat perhomiehen kulta-ajat. Kalat löytyvät varmimmin lahtien sisältä, ja hidas uitto ja pitkät pysäytykset ovat jälleen valttia. Aktiivisia kaloja kannattaa etsiä kaislanlaitojen lisäksi lahtien keskustojen kasvustoalueilta ja kaislan sisällä olevista aukoista. Loppusyksystä ja alkutalvesta tärppiväli tyypillisesti kasvaa, mutta samalla kalojen keskipaino nousee. Kelluvilla ja slow intermediate siimoilla rauhallisesti uitetut perhot keräävät tapahtumia parhaiten.

Talvi

Talvi on pääsääntöisesti perhonsidonnan, uusien välineiden ostelun ja muiden aktiviteettien aikaa. Eteläisessä Suomessa on kuiteinkin satunnaisia mahdollisuuksia päästä avoveteen myös tammi-helmikuussa. Kalastuksellisesti tämä aika ei juurikaan poikkea loppusyksyn ja alkukevään kalastuksesta, vaan samat välineet ja tekniikat tuottavat tulosta.

Lopuksi

Aloittelevan hauen perhokalastajan tulee ottaa muutamia asioita huomioon. Poiketen monesta muusta kalastuksesta vastaiskua ei tehdä vavalla, vaan siimakädellä vetäen. Pehmeässä perhovavassa ei riitä potkua tartuttamaan koukkua hauen luiseen kitaan. Kun vastaisku tehdään siimasta vetämällä, mahdollisesti suusta luiskahtava perho jää myös kalan näköetäisyydelle ja kalalla on mahdollisuus iskeä uudestaan. Vapaa nostamalla perho katoaa kalan näkökentästä ja peli on ainakin siltä erää menetetty. Heittopituuksien kanssa ei myöskään kannata ahnehtia. Lisämetrejä ahnehtiessa puutteellisen heittotekniikan aiheuttamat virheet vain moninkertaistuvat. Heittämistä kannattaa myös harjoitella aina kun mahdollista. Lämpiminä talvipäivinä paikallisella urheilukentällä heiluva perhokalastaja saa kyllä erilaista vinoilua ohikulkijoilta, mutta tästä ei kannata välittää. Harjoittelun myötä kohonnut heittotaito palkitsee seuraavalla kaudella. Allekirjoittanut käy yhä edelleen tekemässä heittoharjoituksia kentällä, niin kesällä kuin talvellakin.

Mahdollisuus siihen unelmien kalaan on olemassa aina, joten vesille lähtiessä on syytä valmistautua siihen. Puntarin, mitan, haavin ja kameran tulee olla kädenulottuvilla. Kalan käsittelyn harjoittelu pienemmillä yksilöillä on myös suotavaa, tällöin sen suuren osuessa kohdalle kalan käsittely käy rutiinilla. Kaikki kalaan kosketuksissa oleva materiaali on myös syytä kastella limapinnan suojelemiseksi, oli se sitten oma käsi, haavi tai punnituspussi. Kalan ilma-altistus kannattaa myös minimoida. Tarvittavia välineitä esiin kaivaessa kala on syytä pitää vedessä, veneestä kalastaessa haavissa ja renkaasta kalastettaessa liplockissa. Vinkkinä renkaasta kalastajille, että selälleen käännetty kala pysyy otteessa rauhallisena. Lainkaan huono vaihtoehto ei ole laskea kala jokaisen toimenpiteen välissä veteen. Väkäselliset koukut eivät myöskään kuulu vastuulliseen kalastukseen. Väkäsellisen koukun irroittaminen kalasta repii kudosta, aiheuttaen kalalle turhia vammoja. Eikä sen väkäsellisen koukun irroittaminen omasta kädestä tai vaikkapa kelluntarenkaastakaan kovin mukavaa ole. Myös erilaiset tupla- ja stingerkoukut kannattaa unohtaa samasta syystä. Vahinkoja kuitenkin sattuu, vaikka mitä tekisi. Vahingoittunutta kalaa ei tule vapauttaa, vaan se on parempi ottaa ruokakalaksi koosta riippumatta. Halutessaan ruokakalat voi ottaa myös ns. välikoon(2-5kg) kaloista ja hyvällä omallatunnolla. Toisin kuin usein kuulee väitettävän, hauki on erittäin hyvä ruokakala. Ei ole huonoa kalaa, vain huonoja kokkeja! Esimerkiksi chilihauki on uskomatonta herkkua! Ohjeet löytyvät Suomen Haukiseuran sivuilta, Kummelin reseptillä en lähtisi kokeilemaan…

Kireitä siimoja ja leppoisia hetkiä tuleville kausille!

Teksti: Sami Passoja

Kuvat: Sami Passoja, Mikko Lötjönen ja Jussi Rahkonen