ALKUSANAT

Oma hauenjigaukseni alkoi joskus 2003-2006 kun ahvenenjigauksen sivutuotteena pieniin keltaisiin kalajigeihin iski hirvittävällä raivolla ns. ”kesänelkkuja”, voi pojat siinä oli ul-vehkeet kovilla. Homma kehittyi eteenpäin, välineet järeentyivät vauvanaskeleen, ollessa kuitenkin edelleen nykypäivän shadikalastajalle lähinnä särjen ongintaan sopivia. Viehepuolelle tulivat kuvioihin Waken kalajigit 5 tuumaisina, Relaxit, ja mitä Espoossa sijaitsevalta Kala-Pekalta milloinkin sattui löytymään, tavallaan nämä kalan muotoiset eri väriset ja pääsääntöisesti vaatimattomasti uivat 14-18 cm kumikalat olivat tavallaan nykyaikaisen shad-vieheiden esi-isiä.

Vuodet 2007-2010 kalastin haukea pelkästään jigaamalla, saaliit olivat runsaita mutta laatu oli hukassa, suurin syy tähän oli paikkatiedon puuttuminen. Taito ja aikaympyrät olivat hanskassa, mutta paikkatiedon puuttuessa homma oli tuuripeliä. Tuuripelillä sain ensimmäisen kerhokalani 2.5.2010, ja tämä kerhokala kummitteli itselläni aina tämän artikkelin kirjoittamiseen saakka, kunnes sain 6 vuoden kerhottomuuden rikki nyt huhtikuussa 2016. Tämä kala tuli myös kumista valmistetulla vieheellä, ympyrä sulkeutui.

2011 hylkäsin kumivieheet ja heittoperhot syrjäytti kaiken muun pakissa, samoin hauki ei enää saanut kunniapaikkaa resursseista taistellessa, vaan ahvensukuiset ja niiden jigaaminen veivät mennessään. Korkeammille voimille kiitos, sillä ilman kuhaa ja ahventa en välttämättä olisi ikinä opiskellut hauenjigistelyä.

 

 

PERUSASIAT

Jigi on silikonista valmistettu matoa, toukkaa tai kalaa muistuttava viehe. Jigiin kiinnitetään paino, jonka ansiosta jigi uppoaa etuosa edellä. Jigiä pyritään pomputtelemaan pohjassa tai pohjan lähellä. Myös pilkkimisessä voidaan käyttää jigiä. Jigikalastuksessa käytetään yleensä jäykähköjä vapoja ja punottua siimaa. Yleisimmät jigityypit ovat toukka-, mato- ja kalajigi.

Jigillä kalastetaan tyypillisesti niin, että jigin annetaan upota pohjaan, jolloin huomataan siiman veltostuminen. Tämän jälkeen tehdään vavalla nykäisy ja kelataan löysät pois, mitä jatketaan siihen asti kunnes siima on kelautunut kokonaan takaisin kelalle. Toinen tapa nostaa viehe pohjasta on tehdä yhdestä viiteen nopeaa kammenpyöräytystä vavan ollessa koko ajan siiman suuntaisena. Tämän tekniikan etu on siinä, että vastaisku saadaan tehtyä heti ja nopeasti, koska vapa on jo valmiiksi alhaalla. Vastaiskun ei tarvitse olla pitkä, kunhan se on hyvin nopea. Jigissä on useimmiten vain yksi koukku, ja nopealla vastaiskulla saadaan maksimoitua koukun tarttuminen. Kala nappaa vieheeseen useimmiten vieheen ollessa laskeutumassa takaisin pohjaa kohti noston jälkeen. Jigiä voidaan käyttää myös pilkin tavoin. Ankkuroidusta tai hitaasti virran tai tuulen mukana ajelehtivasta veneestä pilkkien pystyy tavoittamaan kivien koloissa lymyävät kalat, joita ei kevyemmillä vieheillä pysty tavoittamaan. Liikkuvasta veneestä pilkkiminen ei kuitenkaan ole jokamiehenoikeus, vaan se rinnastetaan vetouisteluun. Jäältä pilkkiessä jigi on usein tasapainopilkin kaltainen, jolloin jigi nykäisyn yhteydessä ui sivusuunnassa ja houkuttelee kaloja laajemmalta alueelta kuin paikallaan pomppiva viehe. Jigillä voidaan saada melkein jokaista Suomessa esiintyvää kalaa. Tavallisimpia saaliskaloja ovat ahven, kuha ja hauki. Lähde https://fi.wikipedia.org/wiki/Jigi

 

 

YLEISTÄ

Huomasin 2012 kuhaa jigistellessäni kutareilta ja niiden liepeiltä että suuret hauet iskevät kauhealla raivolla suhteellisen pieniin valkoisiin ja keltaisiin kalajigeihin. Sattumakaloissa oli keskikarkeaa 5-8kg kalaa reilusti, ja tästä heräsi ajatus, että entä jos välineitä järeyttäisi taas askeleen, ja etsisi markkinoilta kevyitä mutta laajaprofiilisia tai pitkiä jigejä, joita voisi heittää jigivehkeillä, niin karsisiko vieheen suurentunut profiili kaikista pahimmat pienet hauet, eli nokkahuilut pois. Kokeilut onnistuivat ja loppu onkin historiaa.

2013-2014 keskityin pelkästään hauenjigaukseen, ja sain lukuisia metrikaloja, seiskoja, kaseja ja suurimpana keltaiseen Peter Lahti Pike Shadiin paukauttanut todella komea 9,8kg haukimamma.

Kuha aloittaa kutunsa vesien ollessa noin 15C, samanaikaisesti hauen kutu on loppunut jo tyypillisesti muutama viikko aiemmin, riippuen toki kevään etenemisestä ja mahdollisista kylmän rintaman satunnaisvaihteluista. Hauki on tällöin suurimmaksi osaksi jo parantunut kudun aiheuttamista rasituksista ja tankkaa raivokkaasti. Ei siis ihmekään että sattumakaloja tuli 2012 pakoilta ja rinteiltä, hauet kun olivat metsästämässä samoilla paikoilla kuhia sekä lahnoja, joiden kutu osuu myös samoihin aikoihin kuin kuhan.

Hauenjigistely on todella hieno laji, mahdollisesti yksi urheilullisimmista vapakalastustyyleistä. Tärpit tuntuu selkäytimessä saakka, ja väsyttelyt ovat ohuemmilla vehkeillä taitoa vaativia urheilusuorituksia. Kesänelosen saaminen haukijigvehkeillä on suoraan verrannollinen kesä kasiin kun kalastetaan järeillä ”hain kalastukseen” kykenevillä hauki shadvälineillä.

Hauenjigikalastus antaa myös työkalupakkiisi tavan saada onnistumisia sellaiseen tilanteisiin jolloin muilla tyyleillä vedetään tyhjää, eli mauripekkarisia. Yleisesti tilanteet liittyvät siihen että kala on syvällä 3-5 metrissä. Tällöin kalastaminen vaikka esim. jerkeillä ei ole mielekästä, tai siihen että kala on passiivinen ja ei kelpuuta suurempia vieheitä, eikä myöskään lähde asentopaikastaan vieheen perään, vaan viehe on saatava osumaan paikoillaan olevan kalan eteen.

Kuten kuhan ja ahvenen jigistelyssäkin, kalan saaminen on kiinni nopeasta ja kovasta vastaiskusta, ja toki siitä että olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Yritän tässä jutussa perehdyttää sinut aiheeseen, jotta pääset aloittamaan hieman helpommalla kuin allekirjoittanut.

Puhdasoppisia hauenjigisteliöitä ei Suomessa vieläkään lienee kovin monta ole, sen verran vähän aiheesta puhutaan toistaiseksi, jerkkien, shadien ja muiden viedessä suuren yleisön huomion. Varmaa on kuitenkin se että laji kehittyy hurjaa vauhtia, ja seuraavina trendeinä voikin ennustaa hauenkalastuksessa jigistelyn sekä vertikaalijigistelyn. Ehkä joku kokeilee dropshotjigistelyäkin hauelle. Länsinaapurissamme sekä Europpassa täsmävertikaalijigistelyllä on jo oma kannattajajoukkonsa, ja huomattavaa on se että saaliit ovat hurjia tekijämiehillä ja naisilla.

Lajeina kohtuullisen tuore muutaman vuoden kestänyt shad-kalastus ja hauen jigaaminen ovat ainoastaan samanlaisia siinä mielessä että molemmissa heitetään kumista tehtyä viehettä, ja molemmissa on kohdekaloina hauki, siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Shadia kelataan pääsääntöisesti suoralla kelauksella, kun taas jigikalastuksessa ei kummoisia tuloksia saavutettaisi monotonisella sisäänkelauksella.

Hauenjigaus suoritetaan lisäksi nykymittapuun mukaan kohtuullisen kevyeillä välineillä, kalastus on kohtuullisen teknistä suorittamista, ja myös pidemmälle mentynä paljonkin taitoa vaativaa.

 

 

VÄLINEISTÄ

Itselläni on tavallinen normaalia kuhakeppiä hieman jykevämpi mutta hyvin tunnokas jigivapa, vain 180cm pitkä, viehesuositus 5-60g. Kelana on Shimanon Symetre avokela 2500, ja siimana on 0,23 powerpro. Ohuempaa ei kannata olla, mutta ei mitään paksua vaijeriakaan, noin 0,28mm-0,30 alkaa olemaan maksimiluokkaa etteivät heittopituudet kärsi liikaa, sekä tarkoitus on myös tuntea pohjan kopaukset, sekä kalojen varovaisimmatkin pusuttelut.

Avokela on ehdoton valinta, ja viimeistään siinä vaiheessa kun olet ankkuroitunut upealla kalapaikalla, ja yrität heittää 20g tuulialtista viehettä 10m/s puhaltavaa myrskytuulta vasten, ymmärrät miksi tässä lajissa ei käytetä hyrräkeloja.

Nopea välihuomio vieheistä, nyrkkisääntönä viehevalinnassa voidaan sanoa jigin olevan haukijigi mikäli se on karkeasti ottaen maksimissaan 20cm pitkä, ja alle 30g tästä yli menevät alkavat valumaan Shadien puolelle.

 

 

VASTUULLISUUDESTA

Hauenjigistely kuten muukin kalastus on nykyään elintason ollessa korkealla mielihyvän hakemista arjen vastapainoksi, sekä satunnaisten ruokakalojen hankkimista. Tietyissä piireissä hauenjigistelyyn liitetään kuitenkin vastuuttoman kalastuksen leima. Täysin syyttä, hauenjigaus ei ole sen vastuuttomampaa kuin vaikka shad-kalastus, jerkkailu tai professorin vippailu, kunhan tietää mitä tekee.

Suurimmat riskit liittyvät liittyy kahteen seikkaan jotka molemmat kulminoituvat käytettävään vapaan.

Suuret sinkkukoukut repivät kalan suuhun ja päähän isoja viiltoja käytettäessä jykeviä shadvapoja, koska koukun paine tulee niin kovana pienelle alueelle. Toinen riskitekijä liittyy myös vapaan, käytettäessä liian löysää keppiä kalaa ei pääse käskyttämään väsytystilanteessa, ja etenkin lämpimässä vedessä väsytysaika voi venyä liian pitkäksi joka voi olla suuremmalle hauelle kohtalokasta lihaksiin kertyneiden maitohappojen vuoksi.

Molempiin ongelmiin on ratkaisuna oikeanlainen keppi, ei liian jäykkä, toisaalta ei liian joustavakaan, puhtia pitää löytyä aihiosta sitä suuren käskyttämistä varten, mutta samalla joustoa kun kuitusiimalle pidetään linjaa tiukkana jotta isomus ei pääse karkaamaan. Aloittaisin itse vapatutkimuksen Savage Gearin mallistosta, lisäksi Patriotin mallistosta löytyy tarkoitukseen suunniteltu Patriot Levitation Pike avokelavapa tai vaihtoehtoisesti etsisin ”tykkiä” kuhavapaa.

Vastuullinen kalamies vapauttaa suuret yli 4 kiloiset hauet jatkamaan sukuaan, ja pitämään särkikalakannat kurissa, samoin liian pienet tulee vapauttaa. Ruokakalat vastuullinen kalastaja ottaa välikoon kaloista noin 2-4kg. Kalan käsittely tulee olla hellää, mutta päättäväistä, samoin ilma-altistus on pidettävä mahdollisimman pienenä. Hyvä nyrkkisääntö on se että älä pidä haukea vedestä poissa sen kauempaa kuin itsekään pystyisit veden alla olemaan henkeä pidättäen.

VIEHEET

Haukijigaukseen sopivia vieheitä on ilahduttavan paljon markkinoilla, toisin kuin aiemmin kalastajalle saattaa iskeä jopa runsauden pula. Takuuvarmoja ottipelejä ovat ainakin Reel Eelin 20cm lierot, kuten myös Peter Lahti Pike Shadit, samoin JV-elukka sekä sirppihäntäisenä että melapyrstöisenä on antanut merkittäviä tuloksia. Kokeilun arvoisia ovat myös Dexterin kalajigit että KP-baitsin suuremman profiilin kalajigit, sekä Waken mallistosta löytyvät kookkaammat Flexfish kalajigit.

Väreistä on toiminut käytännössä kaikki, kokeilemalla selviää parhaiten. Itselläni on lahtivesissä kaksi suosikkia yli muiden, vitivalkoinen ja voikukan keltainen, kirkkaamissa vesissä on toiminut pumu, ja sinisen ja vihreän eri sävyt. Olen ollut veneessä myös kun 6 jigistelijää kiskoo kaikki kalaa eri värisillä vieheillä, joten kokeilemalla selviää mikä sopii parhaiten juuri sinun kalapaikkaan ja olosuhteisiin.

 

 

JIGIPÄÄT

Kaupassa ostaja törmää satoihin eri vaihtoehtoihin jigipäiden suhteen, hauenkalastuksessa on kuitenkin omat sääntönsä. Koukkukoon tulee olla riittävän suuri sekä riittävän paksulankainen, jotta iso kala ei suorista tiukassakaan väsytyksessä koukkua. Itse suosin Dragonin Big Game-jigikoukkuja, ne ovat kestäviä, laadukkaita ja edullisia. Kokoina olen käyttänyt vieheestä riippuen 6/0-10/0.

Jigikalastusta ei tarvitse tehdä pelkästään syvemmissä vesissä, etenkin kudun jälkeen lämmenneissä vesissä kalojen hyväksyessa nopeampaakin uittoa polvenkorkuisessa vedessä voi onnistua erinomaisesti. Tähän tarvitaan hieman luovuutta.

Olen poistanut Dragonin Big Game 8/0 tai 10/0 koukuista lieden päällä lyijyt pois, ja näin saavuttanut vieheelle hyvin hitaan vajoamisen, jolloin kalastus onnistuu 0,5-1 metrin vesissä. Lyijyä käsiteltäessä tulee huolehtia erittäin tehokkaasta ilmanvaihdosta sekä käyttää hengityssuojaimia! Ilman lyijyä mm. PL pike shadit pyörivät akselinsa ympäri, mutta se mikä kalastajan silmään näyttää hassulle ei vaikuta hauen iskuhalukkuuteen. Jos ei halua ryhtyä sulatustouhuihin todennäköisesti mikä tahansa riittävän suuri sinkkukoukku ajaa asiansa, kuten esim Ownerin Beast Twistlock 1-haarakoukku tai Gamakatsun Offset sinkkukoukut.

Stingerin, eli kolmihaaraisen lisäkoukun käytöstä on olemassa kaksi koulukuntaa, itse suosin stingerin käyttöä ainakin syönnin ollessa heikompi. Osa taas ei halua käyttää stingeriä ollenkaan, tilanteesta riippumatta. Esimerkiksi kesällä ilman stingeriä kalastaminen auttaa viehettä selviämään kasvipuurosta paremmin, lisäksi kalastettaessa vain yhdellä koukulla kalojen irroitus nopeutuu moninkertaisesti, ja touhu on vapauttaan odottavan kalan kannalta mielekkäämpää.

Toisaalta se karannut kymppikerholainenkaan ei mieltä lämmitä. Jos et itse halua tai osaa rakentaa lisäkoukkua on nykyään kalastustarvike liikkeet täynnä erilaisia kaupallisia vaihtoehtoja. Tarvittaessa voit myös tehdä Facebook ryhmässä Hauenkalastajien kirpputorilla kyselyn tekisikö joku sinulle stingerit.

Suuntaa-antavasti jigipäiden käyttö:

Polvenkorkuisiin vesiin ilman lyijyä, pelkkä koukku
0,5-1m sama kuin edellä tai 7g (jos käyttää pienempiä koukkuja 6/0 niin 3g parempi, itse en kuitenkaan halua hauenjigauksessa käyttää kuin Big Gameja Dragonilta)
1-2m 7g
2-4m 10g
yli 4m 15g
yli 5m 20g

 

 

UITTO JA KALASTUS

Haukijigauksen uitto ei yksinkertaisimmillaan poikkea esim. kuhan tai ahvenen jigauksesta juurikaan, kylmällä vedellä hitaasti yksi kammenkierros kerrallaan, ja lämpimällä vedellä meno saa reipasta. Tärkeintä on se että kelausrytmissä on jatkuvasti vaihtelua, välillä nopeammin, hitaammin, välillä pari kammenkierrosta ja välillä vaan yksi jne. Vaihtelua mahdollisimman paljon. Kalojen ollessa aralla tuulella, voi avain onneen olla kuhanjigauksesta tuttu ”ryömittäminen” pitkin pohjaa.

Käytännössä tärpit tulevat liki aina pohjaanvaluttamisen jälkeen kun viehe lähtee taas liikenteeseen. Uitan siis jigejä pelkästään kelauitolla, vapa on alhaalla kovia vastaiskuja valmiina odottamassa. Tähän on poikkeus kutulahtien raivosyönti vesien ollessa noin 13-17C, tällöin tärppi voi tulla milloin tahansa, hyvinkin usein tarkan heiton jälkeen välittömästi vieheen tippuessa veteen, ole siis tarkkana!

KALAPAIKAT

Jos kuvittelit että paljastan tässä kappaleessa koordinaatit omille mansikkapaikoille, niin joudut valitettavasti pettymään. Yritän kuitenkin valottaa perusperiaatteita, jotta pääsisit hommassa alkuun, ja saisit onnistumisia jotka taas ruokkivat lisää onnistumisia. Paikkojen omatoiminen löytäminen on osa homman hienoutta, Sormusten Herroista Samvais Gamgin taisi sanoa että ”ei se määränpää vaan se matka sinne.”

Omat kokemukseni rajoittuvat vain eteläisen Suomen merialueille. Muualla hauet voivat käyttäytyä eri lailla, ja varsinkin järvillä tilanne on aivan erilainen.

Keväällä jäiden lähdön jälkeen vesien ollessa äärikylmiä toimivat kutulahtien edustat, kutareille johtavat rännit ja syvempi vesi lahtien edustoilla. Tyypillistä on se että paikassa on jotain poikkeavaa ympäristöstä, veden syvyyden vaihtelut, kuopat, patit, rinteet ovat paikkoja joissa kannattaa olla tarkkana. Erittäin tyypillinen kalapaikka on lahden edustalla oleva rinne jossa on vettä 6-4 metriä ja tämän jälkeen rinne ulottuu kaislikoihin saakka, vene on ankkuroituna yllättävän kaukana tikkukaisloista, niihin saattaa olla matkaa satojakin metriä, eli vene on ns. ankkuroituna keskelle ei mitään. Kuten muussakin hauenkalastuksessa säällä on merkitystä, etelätuulen puhaltaessa lämmintä ilmamassaa ja sään ollessa ”tuhnuinen” on parhaat edellytykset onnistua, vaikka keskellä päivää. Korkeapaineen vallitessa ja kelin ollessa aurinkoinen on kalastajan jaksettava keskittyä päivän loppuun saakka, agressiivinen syöntipiikki tulee illalla hämärän lähestyessä. Hyvin tyypillisesti koko päivä heitetään tyhjää, mutta se yksi ainoa tärppi illan lopussa voi tarkoittaa kerhokalaa, tai parempaankin, tätä tärppiä ei parane hassata.

Kalat siirtyvät kevään edetessä lähemmäksi ja lähemmäksi lahtien perukoita kunnes alkaa hauen lemmenleikki, tällöin vastuullinen kalastaja jättää matalat vedet rauhaan, ja keskittyy kalastamaan syvemmästä vedestä seuraavaa hauen saapumiserää, hauet saapuvat nimittäin alueille ryhmissä, periaatteella pienimmät ensin ja isommat perässä.

Kutu kestää eri saapumiseristä johtuen pitkäänkin, ja on riippuvainen kevään lämpöjaksoista, omilla aluellani se alkaa keskimäärin huhtikuun lopussa ja alkaa olemaan lopussa kaikkien kalojen osalta toukokuun loppupuolella. Tämän jälkeen alkaa hiljalleen raivosyönti, joka kestää lahdissa siihen asti kunnes vesien lämpötilat nousevat noin 17-18C, tällöin etenkin isompi hauki alkaa kaipaamaan virkistävämpää ja happipitoisempaa vettä ja siirtyy kauemmas kutualueiltaan kohti avointa vettä. Hätä ei ole kuitenkaan suuri, kala ei ole vielä kaukana, yhden-kahdenkin asteen ero vaikuttaa paljon, ja kala löytyykin tyypillisesti samoilta alueilta kun se löytyi heti jäiden lähdön aikaan varhaiskeväällä.

Alueet ovat astetta karumpia, ja avoin vesi on tyypillisesti ihan vieressä. Vesien lämpötilojen noustessa karuillakin alueilla 18-20 C häipyy suurhauki syvempään veteen, ja jopa jigimiehellekin vaikeasti tavoitettavaksi. Kesällä 2014 tein kovasti töitä tavoittaakseni edes kookkaaksi haueksi luokiteltavan kalan heinäkuun helteillä, lämpimässä vedessä suurhauen kalastaminen on vastuutonta, mutta kyse oli kokeiluluontoisesta jaksosta onko suurhauen löytäminen mahdollista. Tulokset olivat heikkoja, muutaman viikon kokeilussa suurimmiksi kaloiksi jäivät 5,5kg ja sattuma 8kg joka oli hetkellisesti tullut ateroimaan iltamyöhäisellä matalaan 3 metrin rinteeseen. En suosittele hauenkalastusta lämpimien vesien aikaan, mutta jos kokeiluja haluaa tehdä, tekisin niitä samoissa paikoissa kuin jäiden lähdön aikaan, ja keskittäisin yritykseni heinäkuussa yöaikaan, klo 23 lähtien. Oletukseni on se vesien tunkkaisuudesta huolimatta suurikin hauki nousee syömään matalaan veteen pieneksi hetkeksi kun yö tuo helpotusta veden ja ilman lämpötiloihin.

Syksyn saapuessa ensimmäisten kunnollisten lounasmyrskyjen myötä lokakuussa kalat saapuvat taas samoille paikoille kuin jäiden lähdön aikaan, ne siirtyvät siitä kohti kutulahtia, mutta eivät mene kokemukseni mukaan syksyllä aivan matalaan kutulahteen, vaan jäävät ruokailemaan hieman kauemmas. Tankkaus voi olla hurjaa, ja vastuullinen kalastaja muistaakin kohtuuden, isot yli 4kg kalat vapauteen, ja samoin pienet. Ruokakalat vastuullinen jigikalastaja ottaa harkinnalla välikoon kaloista.

 

 

Teksti ja kuvat : Jesse Saarinen.